Asevelvollisuuden oikeutuksesta Suomessa

arbeit-macht-frei-camp

Orja on sana, joka sisältää niin vahvan tunnelatauksen, että on vaikea yhdistää tuota tunnelatausta johonkin niin arkipäiväiseen asiaan kuin Suomen asevelvollisuus. Monesti emme kuitenkaan pysty kyseenalaistamaan omaa kulttuuriamme. Jollekin Intialaiselle saattaisi olla vaikea selvittää, että lehmä on vain yksi eläin muiden joukossa, ja tiettyjen seutujen afrikkalaiselle voisi olla vaikea vakuuttaa, ettei naisen klitorista saa leikata irti. Nämä ihmiset ovat hyviä ja fiksuja ihmisiä, mutta he ovat valitettavasti myös kulttuureidensa tuotteita.

Orjuus tarkoitti ennen toista maailmansotaa järjestelmää, jossa ihminen omisti toisen ihmisen. Koska natsi-Saksassa käytettiin paljon hieman toisenlaista orjuutta, joka ei täyttänyt juuri tätä määritelmää, määritti YK sodan jälkeen orjuuden uudestaan: orja on kuka tahansa, kenen ei anneta poistua vapaaehtoisesti työstään. Näin orjuudeksi saatettiin kutsua myös pakkotyötä, jota totalitaristisella valtiolla oli tapana yleisen hyvän nimissä asettaa kansalleen tai sen osille.

Asevelvollisuutta perustellaan Suomessa monesti sillä, että se on ainoa järjestelmä, jolle löytyy taloudelliset edellytykset. Mikäli taloudellinen niukkuus olisi pätevä syy orjuuden käyttöönottoon, olisi loogista, että laman alla tätä ajatusta vietäisiin yhä pidemmälle. Jos tehtäisiin ehdotuksia, että muutkin yhteiskuntamme sektorit voitaisiin korvata orjatyövoimalla talouden paikkaamiseksi, tulisiko sinulle mieleen vapaa länsimainen demokratia? Hyväksyisitkö ajatuksen?

Orjuus loppui Amerikoissa 1800-luvun loppupuolella. Orjuutta tarvittiin erityisesti etelävaltioiden puuvillateollisuuden pyörittämiseen, mikä oli merkittävä osa näiden taloutta. Tähän aikaan oli olemassa idealisteja, keiden mielestä ihmisten pakottaminen töihin puuvillapelloille oli moraalisesti kyseenalaista, mutta valitettavasti se oli silloisella näkemyksellä ainoa realistinen vaihtoehto. Kuka muu muka työskentelisi pitkiä päiviä pelloilla ja millä rahalla? Orjuus kuitenkin lopetettiin, kun vihdoin todettiin, että nämä asiat ovat sivuseikkoja, kun niitä verrataan vääryyteen. Tärkeintä oli antaa orjuutetuille heidän vapautensa takaisin mahdollisimman nopeasti. Sittemmin tämä muutos olikin kipinä puuvillankeräyskoneiden kehittymiselle ja siitä seuranneelle taloudelliselle kehitykselle.

Mistä lähtien sukupuolielin on ylipäänsä määrittänyt ihmisen kyvyn suoriutua sotatehtävistä? Ja kertooko tämä vain nuorille miehille osoitettu pakko jotain valtion sukupuolikäsityksistä? Ovatko naiset kenties liian typeriä ja heikkoja sotatehtäviin? Vai ovatko miehet vastaavasti tarpeeksi älykkäitä ja vahvoja? Jos ja kun kumpikaan törkeä yleistys ei ole totta, eli sukupuoli on täysin vanhentuneiden käsitysten perusteella valittu määrittäjä, miltä tuntuisi jos se vaihdettaisiin johonkin toiseen yhtä hölmöön: asevelvollisuus koskemaan esimerkiksi vain tiettyjä etnisiä ryhmiä tai seksuaalisia suuntautumisia. Vastustaisitko?

Sanotaan, että asevelvollisuuden suorittaminen on rohkeutta ja läheisistään välittämistä. Se, toimiiko pakotettuna, voi kuitenkin tehdä kaiken mahdollisen eron. Siinä missä pakotettu seksi ei ole rakastelua, ei pakotettu uhrautuminen ole välittämistä. Ja olisiko kansakunta, jossa ihmiset tarvitsisi pakottaa suojelemaan toisiaan, lopulta edes suojelemisen arvoinen?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s