Theseuksen laiva -paradoksi

hqdefault

Esittelen tässä tekstissä sinulle Theseuksen laiva -nimisen paradoksin ja ajatusleikin, jota pohdittiin ensimmäisen kerran antiikin Kreikassa. Sinulla on mahdollisuus yrittää ratkaista se ensin itse, ja sen jälkeen esittelen oman vastaukseni. Muista, että olennaista ei ole niinkään se, saatko kolikkoa heittämällä oikean vastauksen, vaan kuinka perustelet sen.

Paradoksissa Theseus ja tämän miehistö seilaa laivallaan Välimerellä. Aina välillä he joutuvat nousemaan maihin tekemään laivaansa korjauksia. Satamassa heidän laivansa huoltaa aina sama laivanrakentaja, joka vaihtaessaan kuluneen osan säilyttää alkuperäisen itsellään. Ajan myötä Theseus tekee tarpeeksi pysähdyksiä satamaan, kunnes jokainen laivan osa on vaihdettu. Viimeisen kerran, kun Theseus saapuu satamaan, odottaa siellä laivanrakentajan alkuperäisistä osista tekemä kopio Theseuksen laivasta. Kysymys kuuluu, kumpi on Theseuksen laiva ja miksi?

Nyt voit yksin tai porukalla pohtia, kumpi on oikea vastaus.

Periaatteessa ajatusleikki esittää kaksi kysymystä: Onko esine enää sama esine, kun sen kaikki osat on vaihdettu? Ja kuinka objekti määritellään? Vastaan näihin kahdella analogialla, jossa ensimmäisessä käytän esimerkkinä sinua itseäsi. Mikä tekee sinut? Oletko sinä yhtä kuin sinut muodostavat alkeishiukkaset? Sinut muodostavat solut? Vai oletko kenties jotain henkistä liittyen aivojesi synapseihin tai niissä liikkuviin varauksiin?

Mikään näistä vaihtoehdoista ei pidä paikkaansa, koska fyysinen olemuksesi on jatkuvassa vaihdannassa ympäristön kanssa. Kehosi luovuttaa ja vastaanottaa elektroneita ympäristöönsä jatkuvasti. Jokaisella henkäyksellä ja suupalallisella vaihdat kehosi muodostavia rakennusaineita. Solusi kuolevat koko ajan, ja kun uusia muodostuu, sen seurauksena elimesi vaihtuvat kokonaan uusin säännöllisin väliajoin. Aivosi ovat elastinen jokaisella aistihavainnoilla muuttuva kokonaisuus, joka ei yhdelläkään toisella ajan hetkellä ole enää entisensä.

Ihminen ei ole staattinen muuttumaton kokonaisuus, koska käytännössä se tarkoittaisi sitä, että me kaikki lakkaisimme olemasta itsemme nopeammin, kuin ehdimme sanoa sen ääneen. Sen sijaan ihminen on kuin aalto. Kun istut rannalla, ja näet aallon tulevan sinua kohti, se on illuusio. Vesi tai aalto itsessään ei liiku sinua kohti, vaan sinua kohti liikkuu energia, joka saa edetessään vedenharjan nousemaan kohdallaan pintaa korkeammalle. Aalto ei muodostu siis sen sisältämästä vedestä itsestään, vaan se muodostuu energiasta. Ihminen on liikkuvaa energiaa, ja viitatessa johonkin objektiin nimeltä, esimerkiksi ihmiseen, viitataan tämän energian ottamaan suurinpiirteiseen muotoon.

Jos siis näet jossain aallon, ja hetken päästä samalla paikalla näet samasta vedestä koostuvan samanlaisen aallon, et sano, että kyseessä olisi sama aalto. Täten Theseuksen laiva on se kokonaisuus, jolla Theseus on koko ajan purjehtinutkin. Ja vastedes sinä voit esitellä itsesi alkeishiukkasten meressä matkustavana energia-aaltona, jonka seurauksena saat varmasti ihailevia katseita yhteisösi hipeiltä ja muilta sen henkisiltä ihmisiltä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s