Kenen syy köyhyys on?

TvyamNb-BivtNwcoxtkc5xGBuGkIMh_nj4UJHQKuorwaKD5478Hi7huLFttgQTzbXcWGHhzQZXUFkA

Helsingin Sanomat julkaisi tänään köyhyyskyselyn, johon törmäsin Facebookissa. Artikkeli oli mielestäni oikein luettava, mutta siitä heijastui, että köyhyys selkeästi painelee ihmisten moraalituntoja. On ongelmallista, kun laskimen sijaan alamme kaivamaan esille soihtua ja talikkoa. Okei. Otetaan siis yksi syvä ja rauhallinen hengitys, ja katsotaan, mitä köyhyydestä keskusteltaessa minun puolestani saisi ottaa huomioon.

Onhan se selvää, että mikäli haluaa olla menestynyt sosioekonomisesti, niin yleensä tulee syntyä jo menestyneeseen perheeseen. Tämä takaa hyvien geenien lisäksi kulttuurin kautta opitun opiskelu- ja yrittäjyysmyönteisyyden. Lisäksi paikallisissa varakkaiden ihmisten kouluissa pääsee verkostoitumaan toisiin tulevaisuuden menestyjiin jo varhain, mikä on menestyjän tulevaisuuden kannalta ehdottoman tärkeätä. Suurin osa työmahdollisuuksista ei tunnetusti löydy keltaisilta sivuilta, vaan ne liikkuvat sosiaalisten ympyröiden sisällä.

Mutta tämän lisäksi on olemassa laaja kirjo muitakin tilanteita kuin varsinainen köyhyys, joka on sitten siellä spektrumin toisella äärilaidalla. Jos kuitenkin mennään köyhyyteen, se vaikuttaisi ennen kaikkea olevan mielentila. Onko buddhalainen munkki, joka valitsee askeettisen elämän nähdessään, ettei materia tuota minkäänlaisia oikeasti merkityksellisiä olotiloja, köyhä? Tuskin on. Köyhä on se henkisesti köyhä ihminen, joka kuvittelee, tarvitsevansa Starbucksin vaniljalatten ollakseen onnellinen, mutta joka ei siitä huolimatta jostain syystä saa aikaiseksi sitä itselleen hankkia.

Mitä edes tarkoittaa sanoa köyhyyden olevan köyhän omaa syytä? Kyllähän tilanteet koostuvat kaikista niiden vaikuttajista: kumpi puoli saksista leikkaa paperia? Eli silloin, kun sanotaan, että joku asia johtuu syystä x, niin käytännössä esitetään mielipide, että tarvittava korjausliike tulee kohdistaa nimenomaan x :ään (jos haluamme ralliautomme enää nopeammaksi, on mielekkäintä vaihtaa kuljettaja, ei yrittää virittää moottoria entisestään), tai että moraalinen vastuu liitetään juuri x :ään (humaltunut nainen raiskattiin yöllä Kaisaniemessä, ei ehkä järkevin reittivalinta, mutta moraalinen vastuu kuuluu lähtökohtaisesti raiskaajalle). Kokemus syyllisyydestä on siis vain näkökulma, jonka valitseminen koetaan jollain tavalla järkevimmäksi, mutta ei ole välttämättä absoluuttisesti sen todempi.

Lisäksi ei meillä mitään myyttistä vapaata tahtoa ole, vaan me ihmiset teemme, mitä ympäristö yhdessä perimämme kanssa saa meidät tekemään. Jos emme voi geenejämme muuttaa, tulee meidän muuttaa ympäristöämme. Esimerkiksi ei juridinen vastuu ole muuta kuin lain kannustimien asettamista niin, että lain rikkominen ei ole mielekästä. Tai moraalinen vastuu ei ole muuta kuin sosiaalisten kannustimien asettamista niin, ettei ihmisten moraalituntojen rikkominen ole mielekästä. Kaikenlaisessa vastuussa on kyse ainoastaan järkevien kannustimien asettamisesta – ei siihen tarvitse suhtautua tunteellisesti. Mitä se siis edes tarkoittaa, että köyhä on vastuussa jostakin?

Totta kai Suomessa vastuu köyhyydestä on aina jossain mielessä köyhällä itsellään. Siis seurausta köyhän joko menneistä tai nykyisistä ei niin järkevistä valinnoista tai tavasta ajatella (jotka ovat seurausta sitten muista asioista ja niin edelleen). Mutta me elämme yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa suurin osa ihmisistä ei ole lähtökohtaisestikaan fiksuja, vaan joko ihan tavallisia tai tyhmiä. Mikäli siis haluamme yhteiskunnan, jossa ihmiset voivat hyvin, tulee meidän tarkastella kokonaisuutta ja vaikuttaa sinne, minne voimme vaikuttaa. Tyhmäksi lällättely ei auta ketään.

Eli huomioin köyhyyden olevan ensisijaisesti henkinen ongelma, ei fyysinen ongelma, vaikka kaikki mielekkäät keinot toimia köyhyttä vastaan toki kannattaakin käyttää. Kiinnitin huomiota meidän kielen rakenteeseen, mitä me oikeasti sanomme, kun väitämme köyhyyden johtuvan köyhästä itsestään – tai ylipäänsä mistä tahansa yksittäisestä asiasta. Ja muistutin siitä, ettei vastuu missään kontekstissa tarkoita muuta kuin kannustimien asettamista niin, että ihmiselle syntyy motivaatio toimia mieluummin oikein kuin väärin. Nämä ovat aivan järjellä pohdittavia asioita, eivätkä tunteet tarjoa mitään enää sen jälkeen, kun arvomaailma, esimerkiksi halu elää onnellisessa yhteiskunnassa, on jo valittu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s