Taide on kokemus

d0bb6745-5cbe-4f5a-993d-4c9b25ab86b8-2060x1479

Kysymys siitä, mitä taide on, ei ole ainoastaan älyllinen kuriositeetti, vaan sillä tuntuu olevan yhteiskunnallista merkitystä. Esimerkiksi politiikassa usein keskustellaan siitä, mitä taide on, ja millaista taidetta tulisi tukea. Taiteella tuntuu käsitteenä olevan jopa jonkinlainen moraalinen ulottuvuus, koska vääränlainen taide pelkällä olemassaolollaan voi nostaa ihmiset barrikadeille. Taidetta pilkataan, sitä rakastetaan, ja siinä liikkuu paljon rahaa – mutta eihän tämä virke tarkoita mitään ellemme määrittele, mitä se sana “taide” oikein kuvaa.

Me ihmiset olemme substituution mestareita: psykologit kutsuvat substituutioksi tilannetta, kun luulemme vastaavamme esimerkiksi kysymykseen, “pitäisikö minun ostaa Fordin osakkeita”, mutta vastaammekin mielessämme aivan eri kysymykseen, “onko Ford minusta hyvä auto?” Me tiedostamattamme korvaamme vaikean kysymyksen helpolla kysymyksellä, emmekä tajua tämän edes tapahtuvan. Se, onko Ford oikeasti hyvä, on toissijaista, kun halutaan miettiä, onko tämän osakkeissa ilmaa, joka lähitulevaisuudessa aktualisoituu arvon laskuna eli lovena lompakkoon. Me harrastamme tätä substituutiota päivittäin. No se, miten tämä liittyy taiteeseen, on tietenkin se, että kahvipöytäkeskustelussa meillä voi olla kuusi eri keskustelijaa, ja kukaan ei puhu samasta asiasta tai tiedosta itsekään, mistä puhuu.

No mitä taide on? Tämä on harhaanjohtava kysymys, koska ei ole olemassa mitään taidetta. Mutta se, mikä on olemassa, on kokemus taiteesta. Kun artisti osoittaa jotain sormella ja toteaa, että tulkaa katsomaan taidettani, se mitä tämä sanoo, on oikeastaan seuraava: olen yrittänyt luoda maailmaan sellaisen jäljen, jonka uskon olevan omiaan aiheuttamaan sinulle, ihminen, taiteellisen kokemuksen. Esimerkiksi taidemuseo voi olla kokoelma esineitä, jotka ovat historiallisesti onnistuneet tässä hyvin. Tai mikäli kyse on modernista ja rajoja rikkovasta taiteesta, kyse on ainoastaan paikasta, jonne mennään virittäytymään tälle kokemukselle vastaanottavaiseen tilaan. Mikä tahansa tavallinen ilmiö kuten vaikkapa päälle jäänyt leivänpaahdin voi muuttua taiteeksi, jos päätämme antaa sille tämän merkityksen ja kokea sen taiteen linssin lävitse.

Eli mikä se taiteellinen kokemus sitten on? No tähän kohtaan pientä neurologista taustatietoa. Ihmiskognitio toimii assosiaatioilla. Esimerkiksi ajattele sanaa “rakkaus”. Mitä mieleesi tuli? Mielikuva sydämestä? Läheisesi tuoksu? Ehkä jonkinlainen onnellinen tai jopa katkera tunne? Muisto? Nämä ovat kaikki assosiaatioita, ja vain osa niistä nousee tietoiseen mieleen; suurin osa tästä tapahtuu alitajunnassa. Todellisuudessa jokainen kognitioomme tullut ärsyke, myös alitajuntainen, avaa mielessämme assosiaatiopyramideja, joissa lähimmät assosiaatiot ja niihin liittyvät vähemmän tärkeät asiat tuodaan kognitiomme etualalle vastaavassa järjestyksessä mahdollista käyttöä varten. Psykologit kutsuvat tätä priming-ilmiöksi. Aivomme toimivat näin, koska joka ainoa asia, jonka olemme ikinä kokeneet, on mielessämme jossain. Tämän informaatiomäärän tietoinen hallitseminen olisi täysin lamaannuttavaa. On käytännöllistä, että tietyssä ympäristössä käsillämme on se tieto, joka on tarpeellista kyseisessä ympäristössä.

Joskus tämä tekniikka ei toimi täydellisesti. Esimerkiksi kun lähdemme toiseen huoneeseen tekemään jotain, mutta vaihtaessamme unohdammekin, mitä olimme tekemässä, koska tämä ajatus oli praimattu sinne ensimmäiseen huoneeseen. Näissä tilanteissa onneksi yleensä auttaa se, että ottaa muutaman askeleen takaisin aiempaan ympäristöön. Mutta me emme praimaa ainoastaan ajatuksia vaan kaikkia mielen ilmiöitä. Vanhuuteen liittyvät sanat ovat saaneet koehenkilöt kävelemään hitaammin¹, ympäristöön jätetty rahaan liittyvä symboliikka on tehnyt koehenkiölistä itsekkäämpiä² tai julisteesta tuijottavat silmät saavat koehenkilöt käyttäytymään paremmin.³ Ympäristömme muovaa meitä, ja siksi on tärkeää, että me muovaamme ympäristöämme; on tärkeää, että me ymmärrämme, miten ympäristö muovaa meitä, jotta voimme käyttää tätä tietoa hyväksi tietoisten tavoitteidemme saavuttamiseksi.

Joten mielemme on arkku, jossa on lukko, ja meillä ei ole avaimia. Se, keneltä tuo avain löytyy, on taiteilija. Taiteilija on se, joka valjastaa kulttuurimme tunteman symboliikan, värit, muodot, sanat ja äänet tavalla, joka luo novelleja assosiaatioita ja yhteyksiä mieleemme ja vie meidät matkalle sisäisessä maailmassamme. Taiteilija on tietynlainen lukkoseppä sekä matkaopas. Taiteilija ei todellisuudessa siirrä meihin mitään. Se, mitä John Lennon oikeasti ajatteli tai tunsi kirjoittaessaan kappaleen Imagine, ei välity. Tämä teos on ainoastaan digitaalista kohinaa. Kaikki merkitys, jonka löydämme siitä, on meistä itsestämme.

Tästä kaikesta mainitusta voi vetää mielenkiintoisen yhteyden päihteisiin. Tunnetun huumausaineen, taikasienissä olevan psilosybiinin, neurologisia vaikutuksia on tutkittu. Vaikuttaisi siltä, että kyseinen aine tekee aivojen eri osista tilapäisesti hyperyhdistyneet: siis aivojen sisäisten yhteyksien määrä kasvaa, ja sellaisetkin aivojen osat, jotka eivät normaalisti kommunikoi keskenään, alkavat tehdä niin.⁴ Tämä johtaa räjähtävään assosiaatiovirtaan, joka voi ympäristöstä riippuen (huom. tekstin aikaisemmat osat) johtaa sekä euforiselle että myös todella rankalle matkalle.

Ehkä viimeisenä haluisin huomioida, koska nämä kaksi menevät usein sekaisin, mitä eroa on taide-esineellä ja vain kauniilla esineellä; mitä eroa on siis taiteella ja estetiikalla? Kuten todettu, taiteellisen kokemuksen ei tarvitse olla nautinnollinen. Riittää, että se on jollain tavalla opettava tai merkityksellinen. Estetiikka taas on kesytettyä, funktionalisoitua symboliikkaa, jonka tarkoitus on tukea tietynlaisia positiivisia tai välittömän käytännöllisyyden kannalta rakentavia mielentiloja. Joillain on hyvin vähän toleranssia taiteelle, ja he tyytyvät pääsääntöisesti estetiikkaan. Tässä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, vaan me ihmiset olemme erilaisia.

Eli taiteilija on ihminen, joka omistaa aikaansa sille, että me itse tajuaisimme oman henkisen potentiaalimme. Hän tarjoaa meille mahdollisuuden virittäytyä oikeanlaiseen, avoimeen vastaanottavaisuuden tilaan tarkoituksenamme päästä “matkalle”. Ja nämä tilat ovat ovat läheisesti analogisia psykedeelisten kokemusten, kuten esimerkiksi psilosybiinin, kanssa.

 

Pashler, H., Harris, C., & Coburn, N.. Elderly-Related Words Prime Slow Walking . (2011, September 15). Retrieved 09:18, January 10, 2016 from http://www.PsychFileDrawer.org/replication.php?attempt=MTU%3D

Vohs, Kathleen D. “Money Priming Can Change People’s Thoughts, Feelings, Motivations, and Behaviors: An Update on 10 Years of Experiments.” Journal of Experimental Psychology: General 144, no. 4 (2015): e86–93. doi:10.1037/xge0000091.

Bateson, Melissa, Daniel Nettle, and Gilbert Roberts. “Cues of Being Watched Enhance Cooperation in a Real-World Setting.” Biology Letters 2, no. 3 (September 22, 2006): 412–14. doi:10.1098/rsbl.2006.0509.

Petri, G., P. Expert, F. Turkheimer, R. Carhart-Harris, D. Nutt, P. J. Hellyer, and F. Vaccarino. “Homological Scaffolds of Brain Functional Networks.” Journal of The Royal Society Interface 11, no. 101 (December 6, 2014): 20140873. doi:10.1098/rsif.2014.0873.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s